Kirjoittaja: Nysse-Setä (30.6.2024 8:51:08) Yleinen

Otsikko: Mannerheim Sudenpesässä

Mannerheim Sudenpesässä
Hitlerin Suomen-vierailuun oli vastattava. Mannerheim lähti itse Sudenpesään.
Tekijän kuva
Jyrki Vesikansa
Tänään klo 5:59

Hitlerin vierailuun Mannerheimin 75-vuotispäivänä oli vastattava jo protokollan takia. Sitä paitsi Suomen ruokahuolto oli ”lanttutalven” jälkeen Saksan hallitseman alueen varassa. Mahtinsa huipulla ollutta Führeriä ei kannattanut loukata.

Hetken pohdittiin sitä, kuka matkaan lähtisi – Hitler oli niin presidentti, valtakunnankansleri kuin ylipäällikkö ja oli ottanut äskettäin Wehrmachtin suoraan komentoonsa. Pian päädyttiin siihen, että uusista jalkavaivoistaan huolimatta Mannerheim lähtee Saksan päämajaan Sudenpesään Itä-Preussissa. Keppiä hän ei saksalaisten nähden käyttänyt.

Hitlerin syntymäpäivävierailu Suomessa oli herättänyt lännessä, ennen muuta Yhdysvalloissa epäluuloja. Mannerheimin Saksan-vierailun saamaa huomiota ei siis kannattanut paisuttaa. Mukaan lähti silti puolustusvoimain tiedotuskoneiston kärki Kalle Lehmuksen johdolla. Elokuvateatterien alkukuvana esitetyssä uutiskatsauksessa matkaa aseveljen luo hehkutettiin superlatiivein.

Oli myös valittava tuliaiset. Akseli Gallen-Kallelan taidetta pohdittiin, mutta lopulta asetettiin Suomi-konepistooli kauniiseen laatikkoon. Saksalta oli jokseenkin puuttunutkin vastaava ase, kunnes Sturmgevähr eli rynnäkkökiväärien kantaisä tuli käyttöön 1944.
Kunniakomppania

Hitler lähetti käytettäväksi panssaroidun Condorinsa, joka nousi Malmilta 27. kesäkuuta1942. Mukaan tuli muutama upseeri sekä henkilääkäri Lauri Kalaja.

Goldapin lentokentällä nykyisessä Puolassa, Kaliningradin alueen lähellä, oli vastassa kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel. Kunniakomppania oli Erik Heinrichsin mukaan ”hyvin harjoitettu” – ehkä erona Immolan kentällä nähtyyn. Kiväärit olivat raskaassa asennossa ”eteen – vie”.

Vieraat siirtyivät autoilla Hitlerin junalle, jossa saattoi ”pestä kädet”. Hitler saapui pian paikalle tervehtien reippaasti. Fyysinen romahdus oli vasta edessä.

Autoilla jatkettiin Masurinan metsäisen järvialueen keskelle rakennettuun Saksan päämajaan, jossa oli runsaasti naamioituja bunkkereita ja parakkeja.

Kahden kesken Hitler kyseli heti Mannerheimilta Suomen tilanteesta ottamatta esiin yhteisiä operaatioita kohti Pietaria ja Muurmanin rataa, kuten oli pelätty. Mannerheim katsoi muistelmissaan Hitlerin jopa vakuuttuneen siitä, ettei pienen Suomen taakkaa voinut lisätä.
”Puhui kuin hurmiotilassa”

”Teehuoneessa” kuultiin tilannekatsaus, jossa Hitler puhui viimeksi, Heinrichsin mukaan ”kuin hurmiotilassa, silmät puoliummessa”. Mannerheimin muistelmien mukaan Hitlerin puheenvuoro todisti silti ”sekä asiantuntemusta että luottavaisuutta”. Stig Jägerskiöldin mukaan vastaavat esitykset kuuluivat vieraileville liittolaisten johtajille järjestettyyn vakio-ohjelmistoon.

Suomalaisille kerrottiin hyökkäyksen Kaukasian öljylähteille alkavan lähipäivinä. Pietariinkin iskettäisiin. Tietojen toivottiin tietenkin innostavan aseveljeä Saksan talvisten vastoinkäymisten jälkeen.

Tuliaisensa Hitler sai bunkkerissaan, jonka vierellä oli rautahäkissä hänen saksanpaimenkoiransa. Keskustelujen jälkeen nautittiin yksinkertainen ateria. Hitler ei ollut gastronomi.

Mannerheim oli toivonut pääsevänsä tapaamaan maavoimien (OKH) esikuntapäällikköä Franz Halderia, koska hän ei ollut voinut ottaa tätä vastaan Helsingissä 1939. Saksan päämaja oli monihaarainen. OKH johti lähinnä itärintamaa, Keitelin OKW muita sotatoimia. Pyyntö ei ilahduttanut isäntiä, mikä enteili Halderin erottamista 1943. Hitler tulikin mukaan päällystakiksi hyvästellen tämän jälkeen Mannerheimin.
Kenraalisotamarsalkka Keitel toivottaa Mannerheimin tervetulleeksi Saksaan. SA-kuva
Lentokentällä odotti kunniakomppania. SA-kuva
Mannerheimin tuliaiset Hitler sai bunkkerissaan. SA-kuva
Hitler halusi kuulla Suomen sotatilanteesta. SA-kuva
Hitler hyvästeli Mannerheimin ennen kuin vierailun isännäksi vaihtui Göring. SA-kuva
Yhteislaulua

Isännyys siirtyi nyt valtakunnanmarsalkka Hermann Göringille, Mannerheimin metsästyskumppanille 1930-luvulla. Hänen ensimmäinen puolisonsa Karin oli sitä paitsi Ruotsin aatelia; Suomen ilmavoimien perustajasta Eric von Rosenista tuli sankarilentäjä Göringin lanko. Vaimonsa kuoltua Göring antoi kuuluisalle linnalleen Berliinin lähellä nimen Carinhalle.

Nyt tyyli muuttui – Göring piti nautinnoista. Hän asetti suomalaisten käyttöön junansa, jolla siirryttiin Goldnapiin. Göring oli asemalla vastassa eleganssissaan: vaaleanharmaa asepuku, punaisenruskeat saappaat ja samanvärinen vyö. Valtakunnanmarsalkallahan oli oikeus suunnitella omat univormunsa. Matkalla hänen metsästyslinnaansa väki pelloilla hurrasi. Joviaali ”unser Hermann” oli pidetty mies, joka poikkesi askeettisesta Hitleristä ja monista muista tosikoista natsijohtajista.

Göring ei sentään unohtanut rooliaan ilmavoimien komentajana, vaan piti oman tilannekatsauksensa kartan äärellä.

Metsästyslinnassa tarjottiin hyvä päivällinen. Isäntä oli vaihtanut päälleen iltapuvun ja punaiset kengät ja timanttisormuksen tilalle jättikokoisen smaragdin. Astiat olivat Meisseniä, pitkä ruokalista alkoi kilpikonnanliemellä.

Kahvi ja konjakki nautittiin mahtavissa nojatuoleissa. Mannerheim pyysi kellon raksuttaessa lupaa saada siirtyä levolle, mutta muita Göring vaati jatkamaan. Paikalle tuotiin laulunjohtaja – kuulemma isännän sukulainen – hanureineen, ja yhteislaulu alkoi Göringin hoilatessa innokkaasti mukana.
Mannerheim ja Göring, marsalkat sauvoineen. IL-arkisto / SA-kuva
Göringin metsästyslinnassa tarjottiin hyvä päivällinen. Isäntä oli vaihtanut päälleen iltapuvun ja punaiset kengät ja timanttisormuksen tilalle jättikokoisen smaragdin. IL-arkisto / SA-kuva

Göringillä ja Mannerheimilla oli kuitenkin vakavampaakin puhuttavaa. Mannerheim kiitti isäntäänsä paremman kohtelun järjestämisestä keskitysleireihin joutuneille puolalaisille, belgialaisille ja itävaltalaisille ystävilleen. Holokaustin kokonaisuutta ei Suomessa vielä tiedetty.

Seuraavana aamuna sumu viivästytti lentoa, joten tehtiin pieni kävelyretki. Lopulta Mannerheim seurueineen pääsi kuitenkin paluumatkalle. Saksa oli näyttänyt mahtiaan, mutta lentokoneessa suomalaiset pohtivat myös epäilyjä sodan lopputuloksesta. Salamasotien aika oli takana.
Mannerheim ei käyttänyt vierailulla kävelykeppiä, vaikka uusi jalkavaiva vaivasi. SA-kuva
Paluulennolla sodan lopputulos mietitytti jo Suomen sodanjohtoakin. IL-arkisto / SA-kuva
Käännekohta lähestyi

Saksan hyökkäys Kaukasiaan alkoi todella heti matkan jälkeen, varsin myöhässä ajatellen syksyn tuloa. Saksan joukot etenivät silti ripeästi Kaukasian vuorille ja Volgalle, mutta siellä hyökkäys pysähtyi Stalingradiin. Rommel hävisi El Alameinissa, Japani Midwayn meritaistelussa. Sota oli tullut käännekohtaan.

Mannerheim ja Hitler eivät enää kohdanneet. Führer lähetti tosin vielä elokuussa 1944 Keitelin Mikkeliin kunniamerkki mukanaan houkuttelemaan Suomea taistelun jatkamiseen. Mannerheim vastasi komeasti: tappion jälkeenkin suuri Saksan kansa on olemassa, mutta pieni Suomi voi joutua perikatoon. Oli siis hakeuduttava rauhaan.

Lähteet: Erik Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa II (1959); Stig Jägerskiöld: Marskalken av Finland. Gustaf Mannerheim 1941–1944 (1979); Kesäkuun neljäs päivä 1942 (1942); G. Mannerheim: Muistelmat. Toinen osa (1952); Taru Stenvall: Marski ja hänen ”hovinsa” (1955); Ylen Elävä arkisto: elokuvat vierailuista 1942; Internet-lähteitä.

Juttu on julkaistu alun perin Iltalehden erikoislehdessä Hitler ja Suomi.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4a7b8043-7966-4b23-a50c-36d57ffaaa01


[ Vastaa viestiin ]