Kirjoittaja: Olliöliö (7.6.2024 14:16:35) Yleinen

Otsikko: Katupoliisit sitten - noin yleisesti - riipaisevaa juttua

Suur-Tukholman eteläpuolen poliisin FB sivulla Reine kertoo juttuja työpäivästään. Reine näyttää olevan Huddingen poliisin vakikasvo selfieineen ja juttuineen, katupoliisien pr tyyppi voisi kai luonnehtia.


PÄIVÄ, JOTA EN KOSKAAN UNOHDA

Siitä on päivälleen 15 vuotta, kun pieni tyttö menetti äitinsä raa'asti. Kauniin aamun keskeytti poliisiradio: miehen väitettiin tappaneen entisen tyttöystävänsä, ja pieni lapsi saattoi olla paikalla. Saavuimme paikalle vain muutaman minuutin kuluttua.
Kun kollegat liittyivät seuraamme, pääsimme rappukäytävää ylös ja aseet esiin vedettyinä lukitsemattomaan asuntoon. Mies pidätettiin välittömästi, tyttö oli onneksi vahingoittumaton mutta verinen.
Keskityin olohuoneen lattialla verilammikossa makaavaan naiseen, joka näytti täysin elottomalta. ”Älä luovuta”, ajattelin, kun minä ja toinen kollegani käänsimme hänet selälleen ja aloitimme elvytyksen. Ensimmäisellä painalluksella verta tihkui useista kohdista.

Laskin painallukset ja katsoin naisen silmiin, joissa elämä oli lähdössä hänen kehostaan. Katse rukoili jatkamaan elämää. Veren ja kaaoksen keskellä näin kollegani Carolinan poistuvan talosta pieni tyttö sylissään. Poliisiautossa hän lauloi ”Ba, ba, valkoinen karitsa”, kun eloton äiti myöhemmin kärrättiin paareilla ohi. Nuori äiti julistettiin kuolleeksi. Tutkinnassa selvisi, että hän oli käymässä ex-poikaystävänsä luona hakemassa jotain. 20 minuuttia myöhemmin hän oli kuollut.
Hän oli saanut yli 40 puukoniskua peräkkäin.

Hän oli kamppaillut ja paennut rappukäytävään, mutta hänet oli vedetty takaisin asuntoon. Toinen kahdesta käytetystä veitsestä oli katkennut kahvasta. Kuinka paljon aikaa ja kuinka monta puukoniskua tarvitaan, että ihminen menettää tajuntansa eikä tunne kipua ja kuolemanpelkoa? Emme tule koskaan tietämään vastausta, ja vaikka kuinka kuvittelisimme sen, todellisuutta on vaikea hyväksyä.
Kuvio oli noudattanut jotain aivan liian tuttua: kontrollia ja mustasukkaisuutta. Hän ei saanut pukeutua, meikata tai tavata ketä halusi. Hän oli vahva nainen, joka jätti suhteen itsensä ja tyttärensä vuoksi. Se ei riittänyt.
Äiti ei saanut kokea tyttärensä ensimmäistä menetettyä hammasta, koulun alkua tai lapsen ehdotonta rakkautta nuorena. Aina silloin tällöin näen hänen silmänsä edessäni, ja tunnen sydämessäni, että jotenkin hän tietää, että teimme parhaamme sinä päivänä. Se tuo tiettyä lohtua.

Yhteiskunnan on tehtävä enemmän ja keskityttävä entistä enemmän perheväkivaltaan ja erityisesti miesten naisiin kohdistamaan väkivaltaan. Olen lähettänyt tekstin melkein joka vuosi tämän kauhean muiston vuosipäivänä siinä toivossa, että muutama ihminen uskaltaa pyytää apua ja että myös mahdolliset tekijät pyytävät apua tai heidät pysäytetään ennen kuin ihmishenkiä tuhoutuu.

JAKAKAA!

Komisario Reine Berglund

Translated with DeepL.com (free version)

https://www.facebook.com/Polisen.Huddinge/?locale=sv_SE


Päivitetty 7.6.2024 14:23:23


[ Vastaa viestiin ]