Kirjoittaja: Tsädäm (31.3.2024 19:23:04) Yleinen

Otsikko: Juttu Aamulehden tilauksen kunniaksi

"Aamulehti

IKÄÄ on syksyllä mittarissa jo 60, eronnut mies, koti Tesomalla 1960-luvulla valmistuneessa elementtitalossa, ei päivätöitä eikä ansiotuloja, mutta velkaa 8 miljoonaa euroa. Eläkeikään vielä monta vuotta aikaa. Kuulostaako ankealta?

Tesomalainen Teppo Kuusisto, 59, on omien sanojensa mukaan ihan tavallinen duunarijamppa. Syntynyt Helsingissä, mutta elänyt lapsuutensa Tampereen Peltolammilla ja Tohlopissa. Asettunut aikuisena lapsuusmaisemiensa tuntumaan – uimarannan ja luonnon läheisyyteen.

Kuusiston ansiotulot ovat 0 euroa kuukaudessa ja 0 euroa vuodessa, sillä hänen ei tarvitse tehdä enää töitä. Itse asiassa hän lopetti palkkatöissä käymisen jo 13 vuotta sitten 47-vuotiaana.

Teppo Kuusisto on suurelle yleisölle ja talouseliitillekin tuntematon, mutta hän on yksi koko Pirkanmaan varakkaimmista ihmisistä, pitkän linjan pörssisijoittaja. Hänen osakesijoitustensa arvo on noin 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2022 hän ansaitsi sijoituksillaan joka päivä laskennallisesti yli 3 500 euroa eli noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Se on aika paljon miehelle, joka elää ihan tavallista, vaatimatonta duunarin elämää.

”Niin, ei minua Tesomallakaan kukaan tunne.”

Poissa julkisuudesta
Kuusisto ei patsastele pörssiklubilla, yhtiöiden hallituksissa tai yhtiökokouksissa, talouslehdissä, metsästysseurueissa eikä minkäänlaisessa julkisuudessa. Hänen yhteystietonsa ovat piilossa eikä edes Google tiedä hänestä juuri muuta kuin nimen eri pörssifirmojen osakasluetteloissa. Hänen löytämisensä haastateltavaksi oli monen mutkan takana, sillä yksikään Tampereen seudun talousvaikuttaja ei vaikuta kuulleen hänestä koskaan.

Nyt hän kuitenkin istuu lounaspöydässä Lielahden Kokkipojassa, juo maitoa ja antaa elämänsä ensimmäisen haastattelun.

”Olen nähnyt niitä ihmisiä, jotka rakentavat elämälleen kulisseja. He eivät hyödy siitä mitään, mutta haluavat tehdä toisista kateellisia. Sitten on talosta pelkkää velkaa, leasing-yhtiön autot ja samanlaiset kaverit. Kun pasahtaa avioero, pankki vie talon ja kaverit häviää, koska ne ihmiset eivät halua olla luusereiden kanssa tekemisissä. Ihmiset käyttävät aivan liikaa resursseja siihen, että yrittävät näyttää hienoilta ja menestyviltä”, sanoo Kuusisto ja peilaa samalla omia elämänvalintojaan.

Lahjakas karateka
Kun tapaamme Lielahden Prismassa, Kuusisto on tosiaan myös ulkoisesti kuin ihan kuka tahansa ikäisensä tamperelaismies: ruumiinrakenteeltaan hieman vanttera, pituutta arviolta 175, alla käytettynä ostettu Skoda Octavia, päällä kauhtunut nahkatakki, perusfarkut, sileä päälaki ja ihan tavalliset silmälasit.

Oikeastaan ainoa huomiota herättävä piirre on, että kaveri näyttää käyneen ahkerasti salilla, mikä pitääkin paikkansa. Nuorempana Kuusisto viihtyi kamppailulajien saleissa ja osallistui kahdesti karaten nuorten SM-kisoihin. Kuuluisuuteen asti hän ei siinä yltänyt, mutta haastoi uskottavasti jopa Euroopan kärkinimiä 65-kiloisten sarjassa.

Kuusisto tulee ihan tavallisesta tamperelaisesta perheestä. Hoitokodissa nykyään asuva isä oli Valmetin insinööri Härmälässä, äiti konttoristi. Poika Teppo pärjäsi koulussa varsinkin matemaattisissa aineissa, kävi Tampereen klassillisen lukion ja kirjoitti kaksi ällää. Opiskelupaikka Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyopin laitokselta aukeni pelkän pääsykokeen perusteella.

Ja nyt hänellä on lähes 30 miljoonan euron sijoitusomaisuus. Onko hän myynyt menestyvän yrityksen, saanut suurperinnön vai voittanut lotossa? Ei.

Kuusisto on vaurastunut ahkeruudella, määrätietoisella työllä, riskinotolla ja rohkeudella sekä oikealla ajoituksella. Tietojenkäsittelyopinnoista hän loikkasi nopeasti pulpetin toiselle puolelle opettajaksi ja teki 25 vuoden uran atk-konesalien ja verkkojen ylläpidossa sekä suunnittelussa. Nuorena hän teki parhaimmillaan kolmea työtä yhtä aikaa, nosti hyvää palkkaa, oppi koko ajan lisää ja uurasti viisi vuotta ilman lomia.

Mitkä ovat ne ominaisuutesi, jotka ovat auttaneet elämässä eteenpäin?

”Varmaankin kyky loogiseen päättelyyn, sekä asiakeskeisyys ja sisukkuus.”

Ensin asuntoja
1990-luvun laman ollessa syvimmillään 28-vuotias Kuusisto osti halvalla velaksi kerrostaloyksiöitä, kun hoksasi ja osasi laskea, että niiden tuotto-odotukset olivat aivan poskettomia. Pörssisijoittamisen hän oli aloittanut jo parikymppisenä.

”Aloitin sijoittamisen silloin, kun osakkeita ostettiin paperilapuilla pankin tiskiltä. Sijoittaminen kulki koko ajan rinnalla, kun tein muita töitä.”

Vuosisadan vaihteen it-kuplassakin Kuusisto oli mukana, mutta säilytti jalkansa lähes kuivana. Hän oli perustanut kavereidensa kanssa vuonna 1999 Tampereen Uusmediatalon, koska oli jo pitkälle oppinut it-alan taitaja.

”Emme nostaneet kukaan palkkaa, joten kulujakaan ei juuri ollut. Homma seisahtui it-kuplan puhjettua. Olisin joutunut jatkamaan yksin, mutta en silloin uskaltanut ottaa sellaista riskiä.”

Kuusisto ei kuitenkaan pudonnut tyhjän päälle, olihan hänellä vakituinen työ yliopistolla.

Sijoitustoiminta kannatti, kun pörssikurssit nousivat vuosina 1992–2002 kymmenkertaisiksi. Kuusiston pörssisalkun arvo oli kasvanut jo 200 000 euroon.

Pörssi alennusmyynnissä
Takaisin miljonäärikerhoon Kuusisto palasi vuoden 2008 finanssikriisin mainingeissa.

”Ymmärsin etukäteen, mihin ollaan menossa, joten myin jonkin verran omistuksia pois. Finanssikriisin pohjilla alkuvuodesta 2009 rahani loppuivat. Kävin hakemassa pari puolen miljoonan euron vippiä pankista ja ostelin lisää osakkeita. Silloin tuli tehtyä mielenkiintoisia ostoksia, muun muassa Metsoa 7 eurolla ja Nordean antiosakkeita halvimmillaan alle 2 euron hintaan, rajusti Sampoa ja jonkin verran UPM:ää. Kyttäsin Konettakin, mutta sen arvo ei koskaan pudonnut riittävän alas.”

Metson arvo on nyt maalis–huhtikuun vaihteessa 2024 10–11 euroa, siitä irrotetun Valmetin noin 25 euroa ja Nordean noin 10. Nykyään Kuusisto omistaa Sampoa yli 8 miljoonalla eurolla, Nordeaa lähes 7 miljoonan euron arvosta, UPM:ää lähes 4 miljoonalla ja Valmetiakin 1,7 miljoonalla.”

Kuusisto on siis pitänyt päänsä kylmänä, kun myrsky on iskenyt maailman arvopaperimarkkinoille. Esimerkiksi finanssikriisissä hän oivalsi, että edellä mainitut Nordea ja Metso ovat hyväkuntoisia firmoja, vaikka maailmanlaajuinen kriisi romahdutti niiden kurssit. Yhtiöiden sen hetkiset omistajat tarvitsivat rahaa ja heidän oli pakko myydä millä hinnalla hyvänsä.

”Keskimäärin kansalaisella menee kurat punttiin, kun markkinoilla alkaa tutisemaan. Päinvastoin silloin kun markkina on halpa, pitää vetää velkavipu tappiin ja ottaa tavaraa sisään. Vastaavasti, kun markkinoilla on kallista, silloin on aika purkaa riskiä”, Kuusisto neuvoo.

Hänen omat suhteensa luotottajaan ovat kunnossa. Luottolimiitti on sovittu osakevälittäjä Nordnetin kanssa sopivasti 14 miljoonaan euroon, joten 8 miljoonan euron velan lisäksi luottovaraa on vielä 6 miljoonaa.

”Riskienhallinta on erittäin tärkeää. Taloudellista liikkumavaraa on hyvä pitää yllä ja lainojen vakuudet on oltava A-luokkaa. Sijoittaja on pian entinen sijoittaja, jos liian iso velkavipu johtaa salkun pakkomyyntiin. Silloin tulot eivät pahimmillaan kata edes velkoja.”

”Siirrän säästöistä käyttötilille aina kerralla 20 000 euroa ja sitten lisää, kun se on käytetty”

Vakaata kassavirtaa
Oman sijoitusstrategiansa keskiössä Kuusistolla on yhtiöitä, jotka maksavat hyvin osinkoja.

”Olen jo sen ikäinen, että minun pitää keskittyä osinkoja eli minulle vakaata kassavirtaa tuottaviin yhtiöihin. En hyödy enää mitään siitä, että yhtiö on 20 vuoden päästä kasvattanut arvoaan. Minä saatan kasvaa silloin jo ruohoa.”

Onko sijoittajan urallesi sattunut onnekkaita jättipotteja?

”Yksi vahinko-onnistuminen oli it-kuplan puhjetessa, kun olin ostanut EQ-pankkia eli omaa välittäjääni. Omistin pankista parhaimmillaan parisen prosenttia, kun islantilaiset halusivat ostaa sen 10-kertaiseen hintaan. Eipä minulla ollut siinä valinnan vaihtoehtoa, kun osakkeet lunastettiin. 2,5 miljoonaa euroa kuittasin siinä.”

”Paras ostokseni oli kuitenkin UPM-warrantti eli osakejohdannainen, josta maksoin kymmenen vuotta sitten 18 500 euroa. Nyt sen koko satsin arvo on 1,2 miljoonaa euroa.”

Entä epäonnistumiset?

”Teliasta olen ottanut yli miljoonan turpiin. Kyllästyin odottelemaan, että kurssi nousisi. Jälkikäteen ajatellen oli hyvä että kyllästyin.”

Miltä tuntuu olla rikas?
Kuusisto varoittelee aloittelevia sijoittajia uskomasta pilvilinnoihin.

”Varoittaisin sotkeutumista ajankohtaisiin hype-juttuihin, vaikka niistä voi pikavoittoja saadakin. En esimerkiksi itse uskaltanut lähteä Kempowerin (sähköajoneuvojen pikalatauslaitteita valmistava suomalaisyritys) listautumisantiin. Mietin, että miten pieni suomalainen snägäri voi pärjätä, kun isot kansainväliset toimijat tulevat samoille markkinoille. Myös pienivaihtoiset yhtiöt voivat olla vaarallisia, sillä osakkeita ei välttämättä saa myytyä halutessaan järkevään hintaan.”

Suosittelisitko sijoittajan ammattia muillekin?

”Onhan tämä kivaa puuhaa. On mukava ymmärtää ja olla kartalla. Eikä ole sidottu aikatauluihin. Pääsee tapaamaan toimittajaa vaikka keskellä päivää”, Kuusisto hymähtää.

Entä miltä tuntuu olla rikas?

”Ei se miltään tunnu. Tietysti se luo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kun ei tarvitse stressata, miten tulen toimeen viikon päästä.”

”Pörssiin saa myös sijoittaa kuka tahansa – myös duunari. Sitähän minäkin olen ollut. Ensin hankin palkkatyöllä alkupääoman ja sen jälkeen olen kasvattanut pääomaa sijoitustoiminnalla vähitellen palkkatyön ohessa. Elämän kulissien sijaan olen elänyt vaatimattomasti ja antanut pääoman suomalaisen talouden käyttöön.”

Kuusisto ei osaa ulkomuistista sanoa, paljonko hän tarvitsee kuukaudessa rahaa elinkustannuksiin ja juokseviin menoihin, mutta tyyli hoitaa raha-asioita on varsin suoraviivainen.

Pois Suomesta
Kuusistoa selvästi kaihertaa se, että Suomessa moni katsoo hänenlaistaan menestynyttä pörssisijoittajaa karsaasti tai kateellisena. On hänkin aikoinaan saanut osansa yöllisistä häirintäsoitoista ja muusta törkypalautteesta.

Kuusisto haluaa vääntää oikein rautalangasta, että jokainen ymmärtäisi.

”Sijoittaja tai yrittäjä itse sijoittaa alkupääomaa yritykseen – tiloihin ja laitteisiin – ja luo siten mahdollisuuden tarjota työtä. Pörssi on näiden sijoitusten jälkimarkkinapaikka, jossa sijoittaja voi muuttaa antamansa panoksen taas rahaksi – ehkä sijoittaakseen sen johonkin toiseen kohteeseen. Sijoittaja myös kantaa riskin yrityksen menestymisestä. Eli työtä tarjoavaan yritykseen sijoittanut ottaa riskin menettää omat rahansa luodessaan työpaikkoja.”

Kuusisto vaikuttaa hyvin suorapuheiselta henkilöltä. Hän ehtii haastattelun aikana haukkua niin vasemmiston, maahanmuuttopolitiikan sekä Valviran ja Suomen lääkärikoulutuksen, sillä tosiaan: hän opiskeli työuransa jälkeen itselleen vielä lääkärin ammatin.

”Suomi on periferia”
Kuusisto seuraa suomalaisen yhteiskunnan kehitystä toisaalta ihan tavallisena tesomalaisena, mutta toisaalta aitiopaikalta suursijoittajana. Nykyinen meno ei miellytä, ja Kuusisto ennustaa Suomen taloudelle vaikeita aikoja.

”Suomi on periferia. Ulkomaiset sijoittajat myyvät omistuksensa pois ensimmäisenä täältä. Kun suomalaiset eivät itsekään enää investoi Suomeen, tiedetään, mihin ollaan menossa. Lisäksi väestökehitys on huono, kun syntyvyys laskee koko ajan.”

Kuusisto vetää itse johtopäätökset pian. Hän valmistautuu muuttamaan maasta pois. Suunta on todennäköisesti Kaakkois-Aasia, jossa väestöpyramidit ovat hänen mielestään vielä oikein päin.

”Ja väestö kohtuullisen koulutettua ja yhteiskunnat arvoiltaan sen verran Suomea kovempia, että ihmisillä on motivaatiota huolehtia itse omasta toimeentulostaan.”

Myös oma taloustilanne saattaa helpottua entisestään, jos Kuusisto siirtyy kevyemmän verotuksen maahan. Esimerkiksi Tyynenmeren saarivaltiosta Vanuatusta löytyisi veroparatiisi, jossa tuloista ei tarvitsisi maksaa lainkaan veroja. Koti voisi olla Thaimaassa, Malesiassa tai Vietnamissa. Ensin hän lähtee tunnustelemaan ilmapiiriä turistina.

”Siltä varalta, jos en viihdykään.”

Hän ei nimittäin erityisesti pidä matkustamisesta, koska se on niin vaivalloista.

Rahasta omien valintojen ja unelmien toteuttaminen ei enää jää kiinni."


[ Vastaa viestiin ]