Kirjoittaja: Nysse-Setä (20.4.2024 7:39:07) Sijoittaminen yleinen
Otsikko: Toimittaja osti kultaa
Mun aarre
Kun koronapandemia talvella 2020 sekoitti maailman, toimittaja Heikki Aittokoski reagoi ostamalla kultaharkon. Se on osoittautunut mainioksi sijoitukseksi. Tänä keväänä hän päätti selvittää, mistä kullassa on perimmiltään kyse.
Heikki Aittokoski HS
2:00
Tilaajille
Kuva: Juha Salminen / HS
Aarre. Mun aarre. My precious.
Tähän tyyliin puhuu Klonkku-otus klassikkoteoksessa Taru sormusten herrasta. Tärviöitynyt Klonkku on totaalisesti Valtasormuksen pauloissa.
Aloin ymmärtää Klonkkua tiistaina 24. maaliskuuta 2020. Se oli päivä, jona kävin noutamassa sadan gramman kultaharkon K.A. Rasmussenin liikkeestä Helsingin Etelärannasta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Kuinka ostokseni kiilsi läpinäkyvässä pakkauksessaan. Kuinka se tuntui muovinkin läpi tiheältä.
Helsingin kadut olivat pelottavan autioita. Koronapandemia oli pyyhkäissyt maanpiirin yli, ja Suomessa oli poikkeusolot.
Ei voinut tietää, mitä tulevaisuus toisi.
Entä jos virus äityisi supertappavaksi ja alkaisi kaataa väestöä kuin musta surma konsanaan? Entä jos yhteiskunnan totutut rakenteet romahtaisivat?
Kulta, mieleeni juolahti. Kulta säilyttäisi arvonsa. Oli tilanne mikä tahansa, kultaharkolla saisin ostettua pastaa, vessapaperia ja kotitalon suojaksi kätevän pikku miinakentän.
Tuossa nyt oli hieman liioittelua. Eihän kukaan yhteiskunnan luhistuessa oikeasti investoisi vessapaperiin.
Kävelin Etelärannasta tallelokerolleni Senaatintorin kupeeseen. Maski oli naamalla.
Kellariholvissa pitelin kultamötikkää käsissäni. Se oli maksanut 4 892 euroa. Mun aarre. My precious.
Klonkku pitelee sormusta elokuvassa Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu. Kuva: New Line Cinema
Oli kuitenkin seikka, joka klonkkumaisesti raastoi sieluani. Kultaharkko oli edelleen sertifioidussa muovipakkauksessaan.
Himoitsin koskettaa kultaani. Mutta jos repisin paketin auki ja alkaisin hivellä ihanaista harkkopienokaista, sen markkina-arvo saattaisi kärsiä. Paketoimattomana kultaharkkoa saattaisi olla vaikeampi myydä sellaiselle ostajalle, joka ei tunne jalometalleja.
Suljin tallelokeron luukun ja annoin ajan ryhtyä tekemään työtään, kulumaan.
Nyt, nelisen vuotta myöhemmin, pystyn arvioimaan omaa järjenjuoksuani hieman viileämmin.
Ymmärrän, että kultaostokseni kumpusi jostain kaukaa, paljon kauempaa kuin minä itse, historian muinaishämäristä.
Epävarmoina aikoina ihmiset ovat aina tukeutuneet kultaan. Niin tapahtui myös koronakeväänä 2020. Piensijoittajat kautta maailman ryntäsivät haalimaan jalometalleja.
Kultaharkoista tuli pulaa. Osassa Helsingin fyysisen kullan myymälöitä tavara loppui tyyten, ja osaan syntyi jonoja.
K.A. Rasmussenillakin pantiin lopulta ovet kiinni, kun ostohaluisia pakkautui pieneen myymälään. Tungos oli pandemian oloissa vaarallinen.
Hinnat ampaisivat korkeuksiin. Fyysistä kultaa myydään yleensä muutaman prosentin yli maailmanmarkkinahinnan, mutta nyt harkkoja kaupattiin jopa yli viidentoista prosentin provisiolla.
Maailmalla oli kiilto silmissä, mutta minä sentään sain harkkoni. Vai kävikö pikemminkin niin, että harkko sai minut?
Aarre. Mun aarre. My precious.
Toimittajan kultaharkko on sertifioidussa pakkauksessa. Kuva: Juha Salminen / HS
Kulta on suuri mysteeri. Miksi sillä on ylipäätään arvoa? Kevättalvella 2024 päätän ottaa asiasta selvää.
Alkajaisiksi soitan Nordean sijoitusstrategi Hertta Alavalle.
”Kullalla on takana tuhansien vuosien historia, ja sitä on aina pidetty arvokkaana”, Alava kertoo.
”Se on hyvin kestävä metalli. Sitä voidaan muokata todella helposti, sitten taas sulattaa ja valmistaa uudestaan jotain. Se on tavallaan ikuinen. Ja kulta on tietysti kaunista.”
Alava huomauttaa, että pandemian puhjetessa kävi kaupaksi muukin kuin fyysinen kulta.
”Et ollut ainoa, joka kultaa osti. Kulta-etf:iin meni huimia rahavirtoja, kun oli epävarmuutta eikä tiedetty, kauanko pandemia kestää.”
Etf:t ovat pörssinoteerattuja rahastoja. Osassa on konkreettisia kultaharkkoja takana, osa vain kytkeytyy kullan markkinahintaan.
Etf:issä fyysinen kulta ei siis siirry ostajan käteen. Ei aarretta. No precious.
Nordealla ei ole kultaa missään sijoittamisen mallisalkussaan, Alava toteaa. Pankkien tiskeiltä ei Suomessa ylipäätään myydä fyysistä kultaa. Fyysisen kullan kauppaa käyvät erikoisliikkeet, joita ovat muun muassa Jalonom, K.A Rasmussen, Tavex ja Voima Gold.
Sijoituskohteena kulta perustelee itsensä – jos perustelee – vain ja ainoastaan arvonnousulla.
”Kulta ei maksa osinkoa, eikä se maksa kuponkikorkoa”, Alava kiteyttää. Osingot ovat osakkeiden, kuponkikorko velkakirjojen tuottoa.
”Kullan hinta määräytyy monen tekijän perusteella, joista osa on arvaamattomia. Kulta menee omia latujaan. Parhaat ominaisuutensa se näyttää juuri silloin, kun on jotain yleistä turbulenssia markkinoilla.”
Onko kullassa mitään järkeä?
Siihen Hertta Alava ei ota kantaa.
”Meillä Nordeassa ei tosiaan ole virallista allokaatiosuositusta, mutta jos pitäisi hahmottaa, että kuinka paljon sitä kultaa kannattaa sijoitussalkkuun ottaa, siis jos itse sitä haluaa ottaa, niin ei nyt varmaankaan paljon yli viiden prosentin.”
”Pitäisin kyllä suurimman osan osakkeissa, koroissa, kiinteistöissä ja näin poispäin.”
Kulta on vanginnut minut taikapiiriinsä.
Lainaan kirjastosta amerikkalaisekonomisti Peter L. Bernsteinin teoksen The Power of Gold. The History of an Obsession.
Kullan mahti. Erään pakkomielteen historia. Tarina on kiehtova ja rujo.
500-luvulla ennen ajanlaskun alkua hallinnut Lyydian kuningas Kroisos – joka oli rikas kuin nimensä – lyötätti tiettävästi ensimmäiset määrämuotoiset kultakolikot.
Kuningas Kroisoksen kultaraha noin vuodelta 550 ennen ajanlaskun alkua. Kultaraha on löydetty nykyisen Turkin alueelta. Kuva: CNG COINS / Wikimedia Commons
Egyptin faarao Ptolemaios II (284—246 eaa.) oli niin ikään mieltynyt kultaan. Väitetään, että hän teetätti juhlakulkuetta varten 55-metrisen kullatun falloksen. Hänen aarre. His precious.
Entäpä Marcus Licinius Crassus, upporikas roomalainen sotapäällikkö? Vuonna 53 ennen ajanlaskun alkua hän koki karmean lopun sotaretkellä Parthiaa vastaan. Voittoisat parthialaiset halveksivat Crassuksen ahneutta ja kaatoivat hänen kurkkuunsa sulaa kultaa.
Crassus sai kultaa, ja kulta sai hänet.
Kulta on pahuuden rikostoveri.
Historian ehkä julkein esimerkki on Francisco Pizarro, 1500-luvun espanjalaisvalloittaja.
Kun katolinen pappi kehotti Pizarroa keskittymään Amerikan alkuperäisasukkaiden käännyttämiseen, hän totesi ykskantaan: ”En ole tullut tänne sen takia. Olen tullut tänne ottamaan heidän kultansa.”
Naishahmoa esittävä inkojen pieni kultapatsas. Esine on harvinainen, koska 1500-luvulla saapuneet espanjalaiset valloittajat sulattivat ryöstämänsä kullan ja valoivat sen harkoiksi. Kuva: Science & Society Picture Library
Marraskuussa 1532 Pizarro ja hänen sotilaansa saivat Perun Cajamarcassa vangikseen inkahallitsija Atahualpan, Auringon Lapsen.
Atahualpa lupasi espanjalaisille mahtavat lunnasmaksut, jos nämä vapauttaisivat hänet. Huone, jossa Atahualpaa pidettiin vankeudessa, täytettäisiin kultaesineillä niin korkealle kuin hän yltää.
Kiinni veti, totesi Pizarro, ja pani Atahualpan seisomaan varpaisillaan. Sormenpäiden tasolle piirrettiin seinään viiva.
Cajamarcaan alkoi virrata kulta-aarteita inkavaltakunnan joka kolkasta, ja elokuussa 1533 lunnaat oli maksettu. Atahualpa oli täyttänyt oman osansa sopimuksesta, minkä jälkeen espanjalaiset kuristivat hänet kuoliaaksi.
Mieleeni hiipii ikävä epäilys. Entäpä jos oma pikku harkkoni on alkujaan peräisin jostain ryövätystä kulta-aarteesta?
Tämä on toki epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. Espanjalaisetkin sulattivat anastamansa kultaesineet.
Kulta on ikuista, se voi muuttaa muotoaan mutta ei kadota. Ja kultaa on olemassa hämmentävän vähän. Ihmiskunnan historian aikana kultaa on kaivettu arviolta 212 000 tonnia.
Jos tuo kulta olisi muokattavissa yhdeksi kuution muotoiseksi kultaharkoksi, sen särmät olisivat vain 22 metrin pituisia.
Niin pieni kappale, ajattelen – mutta niin paljon vaivannäköä, orjuuttamista ja silmittömyyksiä.
Kullassa on tragikoominen elementti. Sen kaivamisessa ja huuhtomisessa nähdään valtavasti vaivaa, ja sen jälkeen nähdään yhtä paljon vaivaa sen kätkemisessä. Minäkään en uskalla pitää mun aarretta, my precious, kotosalla.
Maailman vauraimpia kullan varastoijia eivät ole yksittäiset henkilöt vaan keskuspankit. Noin kuudesosa maailman kullasta on keskuspankkien holveissa.
Tämä alkaa kiinnostaa minua. Onhan Suomellakin keskuspankki. Pääsisinkö ihastelemaan Suomen Pankin harkko-omistuksia?
Vain pieneltä vilaukselta. Harmaana alkukevään päivänä astelen Suomen Pankin pääkonttoriin, jossa minulla on tapaaminen päädiileri Joonas Koukkusen kanssa.
Laskeudumme kellarikerrokseen, jonka eräässä holvissa on yksi 12,5-kiloinen jässikkä. Se on standardikokoinen harkko, jonka arvo on nyt liki 900 000 euroa.
Kultaa tekisi mieli päästä pitelemään, onhan se osa yhteistä kansallisvarallisuutta. Mutta harkko on panssarilasin takana, meidän aarre, our precious. Turvallisuussyistä sitä ei saa edes kuvata.
Suomen Pankin vanha kultaholvi on vaikuttava paikka. Muinoin siellä säilytettiin 10 tonnin kultavarantoa, joka syksyllä 1939 siirrettiin Ruotsiin turvaan.
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939. Pääministeri Risto Rytin hallitus piti ensimmäisen istuntonsa juuri Suomen Pankin kultaholvissa, koska Helsinkiä pommitettiin.
Nykyäänkin Suomen kultavarannot ovat enimmäkseen ulkomailla.
”Noin 3,2 miljardia euroa tällä hetkellä”, Koukkunen kertoo. ”Kultaa on noin 49 tonnia, meidän omien holviemme lisäksi Ruotsissa, Sveitsissä, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.”
Esimerkiksi Lontoossa Bank of Englandin holveissa täytyy siis lojua ties kuinka vanhoja kultaharkkoja, jotka ovat nimenomaisesti Suomen omaisuutta.
”On harkkokohtaisesti määritelty, kuka omistaa minkäkin harkon tietyllä ajan hetkellä”, Koukkunen sanoo.
Kuningatar Elisabet II vieraili Bank of Englandin eli Britannian keskuspankin kultaholvissa joulukuussa 2012. Lontoon holveissa säilytetään myös osaa Suomen Pankin kultavarannosta. Kuva: Eddie Mulholland / Reuters
Keskuspankkien kultavarannot ovat alkujaan kultakannan peruja. Kultakanta oli järjestelmä, jossa oma valuutta oli sidottu kultaan. Se oli käytössä Suomessakin.
”Jotta tämä sidos on uskottava, pitää olla sitä kultaa”, Koukkunen sanoo.
Kultakanta on ollutta ja mennyttä, mutta kulta ei. Suomi omistaa tuhansia 12,5-kiloisia harkkoja. Osa saattaa olla vanhojakin, ajalta ennen itsenäisyyttä.
Päädiileri ei ole paneutunut historiapuoleen eli yksittäisten harkkoerien alkuperään.
”Rahoitusmarkkinan näkökulmasta, jota minä edustan, se ei ole hirveän mielenkiintoinen tieto.”
Kiinnostavalta sen sijaan tuntuu, että Suomen Pankilla ylipäätään on niinkin ikiaikainen varallisuuserä. Kultaomistusten määrissä ei ole tällä vuosisadalla tapahtunut merkittäviä muutoksia, joskin arvo on noussut tuntuvasti.
Joko kannattaisi myydä? Harkitseeko Suomen Pankki myyntejä?
Sehän piensijoittajaa kovasti kiinnostaisi. Mutta sitä tietoa ei Koukkuselta saa.
”Me emme koskaan sano mitään suunnitelmistamme.”
Keskuspankille kullalla on sama merkitys kuin monelle piensijoittajalle: hajautus ja turva.
”Keskuspankki-instituutio vähän niin kuin varautuu kaikkeen ja pahan päivän varalle”, Koukkunen sanoo. Hän puhuu ”äärimmäisistä skenaarioista”, mutta ei halua sen enempää täsmentää.
Ei ole tietysti vaikea järkeillä, miksi vaikkapa Venäjän naapurimailla kannattaa varmuuden vuoksi olla jalometallia kaukaisissa holveissa.
Kiinalaisnainen kultaostoksilla Pekingissä vuonna 2003. Kuva: Guang Niu / Reuters
Elämme geopoliittisesti jännitteisiä aikoja, mikä lisää kullan kysyntää ja siten hintaa. Jos maailma olisi parempi paikka, kullan hinta voisi rytistä alas.
Keskuspankkien ostot vaikuttavat hintakehitykseen, Koukkunen kertoo. Etenkin Kiina on kasvattanut varantoaan. Euroopassa suuriin ostajiin taas kuuluu esimerkiksi Puola.
Riskien hajautus kiinnostaa myös yksityishenkilöitä kautta maailman.
”Kiinassa kaikki eivät välttämättä luota omaan hallitukseen, että omaisuuden suoja olisi yhtä hyvä kuin länsimaissa”, Koukkunen sanoo.
Intiassa kotitalouksien varallisuudesta peräti kuudesosa on kullassa.
”Toisilla se on seinissä ja toisilla kullassa, ja se varmaan kertoo siitä yhteiskunnasta myös, että kumpaan kannattaa omasta mielestä laittaa”, Koukkunen sanoo.
”Mutta jos katsotaan kultaa ihan pelkistetysti, niin markkinat ne siinäkin toimivat, kysyntä ja tarjonta.”
Palaan Rasmussenin myymälään, josta oma harkkoni on peräisin. Siellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä Suomen Pankista, kysyntä ja tarjonta kohtaavat hyvinkin kouriintuntuvasti.
Rasmussenin asiantuntija Kalle Linnakko on ehtinyt nähdä monta vaihetta kullan markkinoilla – muun muassa sen, kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan.
”Sehän todellakin näkyi, ja pandemia näkyi myös.”
Linnakko kertoo esimerkin kultamarkkinan ajoittain omalakisista heilahteluista.
2010-luvun taitteen vuosina kulta kallistui finanssikriisin ja Kreikka-kriisin myötä, mikä kävi järkeen. Huippuaikoina Rasmussenilla oli jonoa ulos asti.
”Kreikka-kriisin jälkeen vuonna 2012 hinta oli korkeimmillaan, mutta miksi se sitten putosi vuoden sisään yli 30 pinnaa?”
Laskun rajuudelle ei ole yksittäistä loogista selitystä.
”Kulta voi olla hyvä tai huono sijoitus”, Linnakko sanoo. ”Ei kullan ostaminen ole mikään tae tuotoista. Paitsi jos on tarpeeksi aikaa, niin silloin se yleensä kannattaa.”
Asiantuntija Kalle Linnakko on työskennellyt K.A. Rasmussenilla nelisentoista vuotta. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Sijoittamisessa on aina riskinsä. Sen sai kokea, jos tuli ostaneeksi kultaa vaikkapa lokakuussa 2012, jolloin troy-unssin hinta oli kivunnut 1 376 euroon. Troy-unssi, jalometallien painoyksikkö, on 31,10 grammaa.
Kovan pudotuksen jälkeen ostaja joutui odottamaan syksyyn 2019 ennen kuin hinta oli palautunut samalle tasolle. Eikä silloinkaan vielä saanut omiaan pois, kun huomioi osto- ja myyntihetkillä maksetut monen prosentin provisiot sekä inflaation.
Mutta jos on pitänyt syksyllä 2012 ostetun kultaharkon tähän päivään saakka, on päässyt kuiville ja enemmänkin.
Keväällä 2024 kullan hinta on rikkonut kaikkien aikojen ennätyksiä ja ylittänyt jo 2 200 euron rajan unssilta.
Rasmussenin myymälässä tulee selväksi, että jos fyysiseen jalometalliin kaavailee sijoittavansa, niin kullalla on merkittävä valtti puolellaan.
”Kulta on ainut, jossa ei ole arvonlisäveroa”, Linnakko toteaa.
Fyysisestä hopeasta, platinasta tai palladiumista joutuu maksamaan suuremman provision kuin kullasta – ja kaupan päälle 24 prosenttia arvonlisäveroa.
Esimerkiksi unssin painoisen hopeakolikon arvosta katoaa ostohetkellä miltei puolet. Kultaunssin kohdalla puhutaan noin seitsemästä prosentista.
Rasmussenilla pääsen viimeinkin tekemään sitä, mitä olen halunnut jo vuosia tehdä: koskemaan kultaa. Linnakko antaa hypisteltäväkseni kilon harkon.
Harkko on osapuilleen matkapuhelimen kokoinen. Se tuntuu hyvältä, jotenkin väkevältä, ja tietysti kokoisekseen painavalta.
”Kullan ominaispaino on noin 20”, Linnakko sanoo. ”Eli periaatteessa jos valaisi litran maitotölkin verran kultaa, se olisi 20 kilon painoinen.”
Kilon kultaharkko on pienen matkapuhelimen kokoinen, mutta sillä saisi kalliin henkilöauton. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Katselen kilon harkkoa. Siinä on vain yksi ongelma: se ei ole minun. Heidän aarre, their precious.
Talousjärjestelmämme perustuu siihen, ajattelen, että se, mikä on minun, on minun. Mutta se, mikä on jonkun muun, voisi myös olla minun.
Tuntuu oudolta. Kilon harkko mahtuisi taskuun, mutta on niin hintava, että sillä saisi tyyriin henkilöauton tai asunnon useimmilta Suomen paikkakunnilta. Sen arvo on 70 000 euron tietämissä.
Onko tässä mitään järkeä? Sitä mietin aina vain. Onko minunkaan sadan gramman harkossani mitään tolkkua?
Huhtikuun alun päivänä, jona vierailen kultamyymälässä, saisin harkostani 6 561 euroa. Se on 1669 euroa enemmän kuin 4 892 euron ostohinta, eli arvonnousua on kertynyt 34 prosenttia.
Inflaation nakertava vaikutus pitäisi toki huomioida, tuumin. Mutta en jaksa räknäillä. Eihän arvonnousulla ole mitään merkitystä niin kauan, kun harkkoni vain lojuu tallelokerossa.
Pitäisikö myydä?
En myy. En malta luopua, paitsi jos tulee pakko.
Sitähän sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja.
Mutta miksi ei ole? Eikö voisi olla?
My precious. Mun aarre.
https://www.hs.fi/visio/art-2000010285890.html